Pistin nyt sitten tämän tännekin... 

Olin palaamassa lähikylästä, jossa olin käynyt lainatakseni joitakin tavaroita Elaynelle, kun näin välähdyksen jostakin tutunomaisesta ja vetäydyin polulta varjoihin. Edessäpäin väijyi musta lohikäärme, jonka nahka loisti himmeästi kuun valossa. Kiitin mielessäni kuunsirppiä, jota ilman olisin kävellyt suoraan kuolemaani. Sanotaan että mustalla lohikäärmeellä on kaunis puku, mutta sen luonne on karmaiseva, sillä ne tappavat säälimättä. Otin varman otteen katanastani ja valmistauduin puolustautumaan. Dun’rac tuli perääni heti saatuaan hajun minusta. Lohikäärme ei ollut enään nuori, mutta se oli kuitenkin iästään huolimatta nopea, ja sen liikkeet sulavia. Sain väistellä tosissani. Olin läkähtymäisilläni. Pääsin rannalle ja sukelsin nopeasti vesikasvillisuuden sekaan. Makasin rantakaislikossa veden alla ja odotin sen lähestyvän. Suomujen hopeinen välähdys ja katana sivalsi sen vatsan auki. Yönvarjon iiris supistui ja peto luuhistui…. Nousin äkkiä etten jäisi sen alle ja pyyhin miekkani verestä. Jatkoin kotimatkaani. Veripisaroita vaatteillani kuin tummanpunaisia ruusuja lumessa.