Vielä siitä naapurista.

Alun ihmetyksen jälkeen olin ylpeä itsestäni, koska olin uskaltanut sanoa sille miehelle vastaan (mikä on todella harvinaista minulta), mutten kyllä saanut sanottua kaikkea. -Sain vaan sanottua mitä se nainen oli sanonut, eikä naapuria enään kiinnostanut, joten hänestä oli oikeutettua lähteä menemään töykeästi kesken lauseeni.

Ja sanottakoon, että olen tosiaan aika arka ihmisten seurassa, enkä todellakaan halua toisille pahaa. Mutta kantapään kautta oppii, että jos ei sano vastaan, sinun ylitsesi kävellään. Ei tosin ole aikaisemmin ollut tarpeeksi itseluottamusta vastaansanomiseen.